torstai 25. heinäkuuta 2013

Tekstipinot taskuun, osa II



Tämä kirjoitus on jatko-osa kertomukseen Ipadista tekstien tarkastamisessa. Isyysloman mokoma hieman häiritsi tekstin tekemistä, joten tämä tulee ehkä aiemmin luvattua myöhemmin.

Kuten edellisen kirjoituksen kommentissa ehdotettiin, ostin myös iAnnotaten kokeiltavakseni. Sen ehdoton plussa on kyky muuntaa myös .doc- ja .docx-tiedostoja PDF-tiedostoiksi. Opiskelijat lähettivät PDF-tiedotot (ne, jotka osasivat sellaisen luoda) sähköpostitse, josta synkronoin ne automaattisesti Dropboxiin, josta taas hain ne Ipadiin. Tarkastamisen jälkeen palautin ne sähköpostitse opiskelijalle. Arvoitukseksi jää, tapahtuuko sen jälkeen mitään...



Ongelmia tosiaan herätti jo PDF-tiedoston luominen. Vaikka ohjeistin asiaa, kaikilta se ei onnistunut. Noh, jos opiskelija lähetti Word-tiedoston, niin sehän ei tietenkään haitannut. Jonkun kiven alla silti muhii näemmä vielä jokunen Microsoft Works, sillä sain myös muutaman .wps-tiedoston, joiden avaaminen tuotti päänvaivaa uusille Wordeillekin.  Pienen muuntelukikan jälkeen sain kuitenkin kaikki tiedostoni oikeaan muotoon ja oikeaan paikkaan.

Itse korjausmerkintöjen tekeminen sitten olikin… noh, kankeaa. PDF-tiedostojen etu on se, että alkuperäinen teksti säilyy koskemattomana ja korjausmerkinnät siten erottuvat hyvin, mutta Ipadillakaan prosessi ei voita kynää ja paperia.

Ipadin etuja:
+ monipuoliset merkintämahdollisuudet (erilaiset alle- ja yliviivaukset, huomioinnit, kommenttipallurat, leimat, eri värit jne.)
+ siistit ja selvät korjausmerkinnät ja marginaalihuomautukset (ainakin omiini verrattuna)
+ palauttaminen onnistuu sähköisesti

Ipadin haittoja:
- Oikeastaan ainoastaan alle- ja yliviivaukset sekä huomiokynän käyttäminen on helppoa; puuttuvien välimerkkien tai kirjoitusvihreiden korjaaminen  tökkii

Vaikka silmämääräisesti plussia näyttää olevan enemmän kuin miinuksia, on ainakin minulle tuo miinus aikamoinen “downeri”, sillä mielestäni kaikkia virheitä ei voi pelkästään alleviivata tai muuten korostaa – kirjoittajalle pitää usein selväsanaisesti selostaa, mikä kohdassa mättää. Tässä vaiheessa alkaa armoton zoomaaminen ja tarkkuustähtäily.

Puolivillainen ratkaisu tähän voisi olla fonttikoon muuttaminen n. 30–40 pisteen paikkeille ennen PDF:ksi muuntamista, sillä silloin korjausmerkinnät on helppo raaputella paikalleen osoitinkynää käyttäen. Veikkaanpa vaan, että palautusvaiheessa ei ole kivaa etsiä virheitä 20-sivuisten harvan tekstin joukosta. (Tosin merkinnöistä saattaisi saada paremmin selvää, kun teksti on suurta.)

Summa summarum: Ipadillä on tavallaan näppärää tehdä korjausmerkintöjä, mutta mieluummin tekisin niitä esim.Wordissa tietokoneella - tai kaikkein mieluiten kynällä ja paperilla.